Puheenjohtajan kuulumisia

Hallitus pääsi sopuun sote-uudistuksesta

Pääsetkö esityksen toteutuessa kaikkialla hoitoon nykyistä tasavertaisemmin, saatko hyvää hoitoa ja pystytäänkö sote-kustannusten kasvua hillitsemään? Tänä on ollut ainakin sote-uudistuksen tavoitteena jo vuosikausia. Uudistuspaketissa se on ollut jopa 15 vuotta.

Sote-esityksen hyvänä puolena on, että se turvaisi toteutuessaan sote-järjestelmän perustaksi julkisen sektorin. Esityksessä on kuitenkin yritys- ja järjestötoimijoiden mukana oleminen tehty liian vaikeaksi. Sote-ratkaisun pitäisi edistää pienten ja keskisuurten sosiaali-ja terveysalan yritysten ja järjestöjen mukana oloa innovoimassa uudenlaisia palveluja sekä olla täydentämässä julkisen sektorin toimijoita parempaan laatuun ja korkeampaan tuottavuuteen. Näin ei kuitenkaan esityksen myötä ole tapahtumassa.

Sote-järjestelmä haluaa vanhojen rakenteiden ja toimintatapojen muuttamista. Yritysten, järjestöjen ja kolmannen sektorin tarjoamaa kehityspotenttiaalia ja resursseja ei saa jättää käyttämättä jatkossakaan. Esityksen mukainen ratkaisu uhkaa eriyttää yksityisen sektorin palvelujen käyttäjät sekä muut kansalaiset ja johtaa sitä kautta entistä suurempaan eriarvoistumiseen. Tämä ei liene kenenkään kuntalaisen toiveissa!

Esityksessä ei oteta kunnolla tavoitteeksi kustannuskasvun hillintää puhumattakaan säästötavoittesta. Ne jäävät vain juhlapuheiden asteelle. Rahoitusmalli suosii niitä toimijoita, jotka ovat toimineet tähän mennessä tehottomasti ja rankaisee niitä toimijoita, jotka ovat toimineet tehokkaasti. Tällainen leikkurimalli estää palveluiden yhdenvertaisen toteuttamisen. Onko ameriikan malli tulevaisuudessa meidänkin malli? Toivottavasti ei! 

Esitys ei kannusta kuntia, eikä mahdollista kuntien ennaltaestävää ja terveyttä edistävää toimintaa. Hyvinvointialue-malli erottaa sote-ammattilaiset paikallisesta toiminnasta ja he häviävät keskitettyjen organisaatioiden syövereihin. Harvaan asutuilla alueilla erityisesti matkoihin käytetty työaika syö merkittävän osan resursseista. Tätäkään ei ole huomioitu esityksessä riittävästi.

Hyvinvointialue-malli ei lisää päätöksenteon demokraattisuutta, koska tulevilla alue-vaaleilla valittuihin valtuustoihin valikoituu käytännössä edustajia vain kasvukunnista ja sen lähellä olevista seutukunnista. Aikaisemmissa kuntayhtymissä on ollut edustajia jäsenkunnista.   

Sote-esitys perustuu selvästi jatkossa voimakkaaseen ministeriötason ohjaukseen ja ns. yhteistoiminta-alueille määritellään liian paljon yhteisesti sovittavia asioita. Tämä voi olla demokraattisen päätöksenteon uhka. Mutta ehkäpä tässä onkin lopulta pyrkimys viiden ”maakunnan” malliin. Olisiko jatkossa jopa keskustan haluama kotikunta-maakuntamalli?

Sote-esityksessä on selvästi parannettavaa. Mielestäni sote-esitystä on parannettava ainakin edellä mainittujen huomioiden lisäksi niin, että maakuntien ja ministeriöiden neuvottelumenettelyä selkeytetään siten, että päätösvalta alueen palvelutuotannosta on aidosti kaikilla hyvinvointialueilla, missä on paras tietämys asukkaiden palvelutarpeista.

Ympäristöterveydenhuollon tehtävät tulee kirjata hyvinvointialueen tehtäviksi tai antaa mahdollisuus kuntien yhteisellä päätöksellä siirtää niiden järjestäminen hyvinvointialueelle. 

Pelastustoimessa on turvattava harvaanasuttujen alueiden paloasemaverkoston ylläpitäminen ja sopimushenkilöstön saatavuus. Pelastustoimen toiminta tulee turvata kokonaisuutena! 

Kunnilta tai kuntayhtymiltä siirtyvien sopimusten mitätöintiä koskeva pykälä 28 §. Sopimuksen mitätöinti heikentäisi selvästi julkisen sektorin luotettavuutta sopimusosapuolena, rikkoo sopimusvapautta ja on mahdollisesti perustuslain vastaista. Tätä kohtaa tulee vielä tarkentaa tai se tulee poistaa kokonaan.