Jaana Auvinen – asiapohjalta heikompien puolesta

syyskuu 26, 2018 | Uutiset

Kohtuullisuuden käsitettä pitää uudistaa, sanoo Jaana Auvinen. Meidän pitää yhdessä ratkaista monia isoja kysymyksiä. Esimerkiksi kysymys siitä, mikä määrä toimeentuloa tai varallisuutta on tarpeeksi. Jos epäonnistumme, seuraa yhteiskunnallisia levottomuuksia. Mistä muista asioista Auvinen kantaa huolta?

Turkulainen sairaanhoitaja, lehtori ja terveystieteiden tohtori Jaana Auvinen on lupautunut mukaan sinisten kansanedustajakisaan. Auvinen on 53-vuotias ja lähti politiikkaan 2014. ”Luin perussuomalaisten puolueohjelman ja seurasin Timo Soinia, joka puhui selkokielellä politiikasta. Silloin puhuttiin esimerkiksi vähäosaisten ihmisten asioista ja pidin siitä.” Yksinhuoltajaäidin lapsena Auvinen on jo pienestä pitäen kantanut sosiaalista vastuuta ympärillään olevista heikommin pärjäävistä ihmisistä. ”Olen asiakeskeinen ja menen mielelläni asia edellä myös politiikassa. Heikompien auttaminen on yksi elämäni suurista asioista.”

Mikä on tarpeeksi?

Seuraavaksi Auvinen innostuu puhumaan kohtuullisuuden käsitteestä. Sitä pitää uudistaa. ”Siinähän on kaksi tärkeää asiaa. Toisaalta on niin, että heikompia pitää auttaa, apua pitää antaa ja avun pitää olla kohtuullista, sen pitää siis riittää. Toisessa päässä varallisuusasteikkoa ovat tosi äveriäät, jotka eivät tiedä, mitä rahoillaan tekisivät.” Varallisuuden ja toimeentuloon jaossa Auvinen ei usko kuitenkaan mihinkään tasajakomalleihin. ”Tuskin niitä haluavat edes kovimmat kommunistit. Meillä on iso kysymys ratkaistavana. Nimittäin kysymys siitä, miten kohtuus voisi ilmetä tässä ajassa ja yhteiskunnassa.”

Jokaisen kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta on välttämätön

Ihmisillä pitää olla kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta. Jos se puuttuu, kahtiajako kansassa syvenee. Siitä seuraa vaikeuksia ja yhteiskunnallisia levottomuuksia. ”Silloin liitytään helpommin ryhmiin, jotka vetävät ajattelussaan mutkia suoriksi, vastustavat joitakin ihmisryhmiä tai syrjivät muita. Sellainen kehitys ja ihmisvastaisuus ei kuulu Suomeen”, Auvinen linjaa. ”Kaikki ihmiset pitää hyväksyä, vaikkei kaikkien ihmisten tekoja voikaan hyväksyä. Tässäkin asiassa pitää mennä mielestäni maltillisesti hyvä edellä. Pienet ja suuret pärjäävät, kuhan me välitämme toisistamme ja näytämme sen konkreettisesti.”

Ihmisen elintila maapallolla kapenee, mitä pitäisi tehdä?

Kolmas iso kysymys Auvisen mielestä on ilmastonmuutos. Ihmisen elintila maapallolla kapenee hälyttävää vauhtia. Kuivuus, eroosio, jäätiköiden sulaminen, saasteet ja monet muut vaikeudet vähentävät elinkelpoisia seutuja. ”Seurauksena voi olla valtava kansainvaellus länteen. Mittaluokka on tosi suuri, eikä silloin ole mitään mieltä puhua mistään muutaman sadan pakolaiskiintiöistä. Ihmiskunnan pitää ratkaista tämä kysymys. Meidän pitää löytää yhdessä toimivia keinoja auttaa kehittyviä maita ja kehittää ratkaisuja ilmastosta johtuvien ongelmien voittamiseksi.”