SININEN LINJA ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKAAN

Suomen tulee aktiivisesti toimia kansainvälisessä politiikassa Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin puolesta. Pidämme kiinni sopimuspohjaisesta kansainvälisestä järjestyksestä, vapaasta kaupankäynnistä ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Kannatamme Suomen transatlanttisen ja pohjoismaisen liittolaissuhteen syventämistä ja ylläpidämme hyviä naapuruussuhteita.

Vakaa maailma on Suomen etu.  Suomen kehityspolitiikan tulee tähdätä siihen, että kehitysmaiden oma tulopohja ja demokraattinen hallinto vahvistuvat sekä eriarvoisuus vähenee. Näin ennaltaehkäistään painetta siirtolaisuudelle. Kehityspolitiikan tuloksellisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Sinisten toimenpiteet:

  • Vahvistetaan kumppanuuksia Pohjoismaiden, EU-maiden ja Yhdysvaltojen kanssa. Liittolaissuhdetta läntisiin kumppaneihin, kuten Yhdysvaltoihin on vahvistettava ja Pohjoismaiden välistä yhteistyötä esim. EU- ja puolustuskysymyksissä tiivistettävä. On huolehdittava siitä, että Iso-Britannialla säilyy EU-eron jälkeenkin tiiviit yhteydet Eurooppaan. Suomen tulee jatkaa perinteistä ulkopoliittista linjaansa tavoitteena säilyttää keskusteluyhteys kaikkialle.
  • Ylläpidetään mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä ja kehitetään Naton ja EU:n välistä puolustusyhteistyötä. Tiivis yhteistyö Naton kanssa edesauttaa Suomen kansainvälistä puolustusyhteistyötä ja sotilaallista yhteistoiminnallisuutta kumppanimaiden kanssa. EU-puolustusyhteistyö tukee kansallista puolustusta, mutta ei korvaa sitä tai tuo turvatakuita. On Suomen edun mukaista, että EU kehittyy avunantolauseketta toimeenpanevaksi turvallisuusyhteisöksi.
  • Turvataan Itämeren alueen vakaus. Venäjä on Suomen naapurimaa, jonka kanssa on tärkeää ylläpitää hyviä suhteita. Suomen tulee kehittää keinoja hybridivaikuttamiseen puuttumiseksi. Suomi-Ruotsi yhteistyö on olennainen osa Itämeren turvallisuuspolitiikkaa.
  • Päivitetään kriisinhallintaan osallistumisen perusteet. Kriisinhallintaoperaatioilla edistetään Suomen kansainvälisiä suhteita ja kansallisen puolustuskyvyn kehittämistä. Perusteet osallistumiselle ovat kohdemaan vakauttaminen, oman puolustuskyvyn kehittäminen ja muuttoliikkeen juurisyihin puuttuminen. Kriisinhallintaa ei saa tehdä kansallisen puolustuksen resurssien kustannuksella. Suomalaisten mainetta ja osaamista rauhanturvaamisessa ja siviilikriisinhallinnassa on ylläpidettävä ja edistettävä.
  • Vahvistetaan Suomen roolia rauhanvälittäjänä maailmalla. Suomi on toiminut ulkopolitiikassaan perinteisesti sillanrakentajana ja rauhanvälittäjänä maailman konflikteissa. Suomen tulee profiloitua ulkopolitiikassaan aikaisempaa enemmän rauhanvälityksen kärkimaana. Tämän osaamisen kartuttamiseen tulee suunnata resursseja. Rauha on edellytyksenä toimivien ja kestävien yhteiskuntarakenteiden luomiselle.
  • Suomen tulee olla Kiinan ja Aasian politiikassaan aktiivinen toimija. Erityisesti Kiinan kasvava taloudellinen ja maailmanpoliittinen asema vaatii Suomelta aktiivista Kiinan, Japanin ja Aasian-maiden politiikkaa ja Kiinan muuttuvan roolin mukaista Suomen edunvalvontaa. Aasia-politiikalla on edistettävä kaupallisia suhteita.     
  • Suomen kehitysavun tulee olla tehokasta ja tuloksellista. Suomen tulee pyrkiä valtiorahoitteisesta kehitysyhteistyöstä kohti taloudellisia kumppanuuksia kehitysmaiden kanssa. On kansantalouden kannalta kestämätöntä, että Suomi lahjoittaa kehitysyhteistyöhön suuria summia rahaa samalla, kun se itse joutuu ottamaan lainaa valtionmenojen kattamiseksi. Suomen kehityspolitiikan tulee perustua ennen kaikkea sijoituksiin kehitysmaihin, joilla edesautetaan työpaikkojen luomista. Suomalaisten yritysten osallistumismahdollisuuksia kehitysyhteistyöprojektien toimeenpanoon on tuettava.
  • Suomen kehitysyhteistyön tulee perustua osaamisen viennille. Suomen valtiollisen kehitysyhteistyön tulisi keskittyä erityisesti naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen sekä koulutuksen ja terveyspalvelujen edistämiseen. Suomi tunnetaan maailmalla hyvin erinomaisesta koulutusosaamisestaan. Osaaminen ei kuitenkaan heijastu parhaalla mahdollisella tavalla Suomen kehityspolitiikan painopisteissä.
  • Suomen kehitysrahoitusta tulee ohjata muuttoliikkeen juurisyiden ratkaisemiseksi. Muuttoliikkeen juurisyihin puututaan parhaiten edistämällä ihmisten kykyä toimia omalla alueellaan mm. ruokaturvan ja työpaikkojen luomisessa. On ensiarvoisen tärkeää osallistaa avunsaajamaat itse kehityspolitiikan toimeenpanoon, jossa niillä on omistajuus ja vastuu maidensa kehityksestä. Lukkoon lyötyä tukisummaa tärkeämpää on kehityspolitiikan tuloksellisuus. Suomen on edesautettava toimillaan Afrikan taloudellista kasvua ja Lähi-idän vakauttamista.